torstai 19. huhtikuuta 2018

Ohjasajoa Fasulla

Viime viikkojen ohjasajotreenejä luottoponi Fasun kanssa.

Postauksen kuvat © Ella R.


Kävin pitkästä aikaa ohjasajamassa Fasua nopeasti muutama viikko sitten, ajatuksena oli lähinnä testailla miten poni pitkän tauon jälkeen toimii. Sillä on ohjasajettu ehkä joskus syksyllä viimeksi, mutta nyt ponilla on ihan oikeita töitä tiedossa! Tän viikon sunnuntaina se nimittäin pääsee Mikkelin ravinuorten kurssiponiksi ohjasajoon ja valjastamiseen, joten lapsia varten säätöjen olisi hyvä olla kohdillaan. Ja niinhän ne olikin: se teki ihan kaiken mitä pyysin, kuin ei ois mitään taukoa ollutkaan :)

Pari viikkoa sittten on näköjään touhuttu toppatakissa ja väistelty maneesiin satavaa lunta, kun taas tällä viikolla huppari oli sopiva ja lumesta ei oo tietoakaan :D 


Tästä kerrasta innostuneena pitikin sitten vähän googletella ohjasajoharjoituksia lisää, ja löysinkin  muun muassa Håkan Wahlmanin oppeja. Kävinkin itsekseni ohjasajamassa Fasua vielä uudemman kerran tehden yrittäen tällä kertaa toimia nimenomaan noiden oppien pohjalta. Oon tottunut ohjasajamaan enemmän takaa kuin sivulta, joten varsinkin ympyrällä työskennellessä oma linja oli välillä hukassa. Saatiin kuitenkin tosi hyviäkin pätkiä, ja oli hienoa huomata, miten poni lähti esimerkiksi tekemään pientä avotaivutusta, kun mä löysin oikean paikan ja oikeat avut. Pitääkin alkaa taas ohjasajamaan enemmän, nyt kun juttuun on saanut vähän uutta kulmaa!


Meidän Macho-Mattikin toimii muuten ohjasajaessa ilman taluttaajaa jo ihan kohtalaisesti. Aiemmin sillä on ohjasajettu taluttajan kanssa, ja ajettu kerran ilman taluttajaa. Oon tehnyt sen kanssa itsenäisesti aika paljon sellaista vähitellen taluttajan paikalta taaksepäin siirtymistä ja ponin rinnalta ohjaamista ihan ratsuohjin, kunnes vähän aikaa sitten vaihdoin sille ajo-ohjat ja hyödynsin maneesissa samaan aikaan treenaavaa Raisua meidän veturina. Poni meni sen perässä kuten hyvän junavaunun kuuluu, ja mä sitten samalla ohjailin. Jossain vaiheessa Raisu kiri etumatkaa (jännä, sen jalat on kuitenkin noin metrin pidemmät) ja ponin piti selvitä ihan yksin: se toimi nätisti mun avuista, eikä sen jälkeen enää juuri piitannut Raisun reiteistä. Alku on siis vallan hyvä, vaikka kokemusta ja varmuutta se kyllä tarvitsee vielä paljon. Ja liikettä, se on melkoinen höyrykattila aina pitkästä aikaa töihin päästessään.


tiistai 10. huhtikuuta 2018

Hevoset-messut 2018

Tampere, sunnuntai 8.4.

Maija-Riikka Pellikka - Romeon Poju

Startattiin Annin ja Veeran kanssa auto sunnuntaiaamuna puoli kuuden aikaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Ajatuksena oli ehtiä Anna-Julia Kontion esteklinikan aikana perille, mutta oltiinkin jo vähän ennen yhdeksää jonottamassa muiden aikaisin saapuneiden kanssa sisälle pääsyä. Ennen klinikan alkua tehtiin nopea katsaus expoalueelle, muttei vielä sorruttu ostamaan mitään.

Aura Mäenpää - Rhydymeirch Forever-in-Blue-Jeans 

Anna-Julia Kontion klinikassa ratsasti Emma Tallberg hevosellaan Dobbelt Quidam. Isossa osassa olivat perusratsastus, verryttely ja hevosen jumppaaminen, eli jokapäiväisessä ratsastuksessa tärkeät asiat. Tehtävät olivat sellaisia, joita Juuli kertoi tekevänsä omien hevostensa kanssa päivittäin. Mulla oli aika isot odotukset klinikan suhteen, ja ehkä osittain niistä johtuen se ei tuntunut yltävän sille tasolle, kuin olisin odottanut. On tietysti aina mielenkiintoista päästä seuraamaan ratsastusta ja valmentamista tuolla tasolla, mutta silti jostakin syystä valmennuksen anti tuntui jäävän vähän vajaaksi.

Marja Tetri-Rantanen - Pörnä-Poika

Petra Mattila - Valon Veikka

Klinikan jälkeen suunnattiin takaisin myyjien luokse, ja pyörittiinkin useampi tunti kojujen antia tarkastelemassa. Mulla ei ollut varsinaista ostoslistaa, mutta katselin hanskoja ja otsapantoja vähän sillä silmällä. Oltiin suunniteltu, että ostetaan vaan tarpeellista ja pidetään homma tarkasti kurissa, sekä toki tuetaan toisiamme näissä päätöksissä. Ostoskasseja ei kuitenkaan alkanut kertyä oikein kenenkään olalle, ja lopulta tuettiinkin enemmän ostoholismia kuin järkeviä ostoksia: ihan sama kuka mietti ja minkä ostamista, oli kahden muun vastaus "Osta osta!"

Kierrettiin kaupat varmaan viidesti ympäri, mutta mustia roeckleitä ei löytynyt oikeassa koossa ja otsapannat olivat ponipäähän liian isoja. Niinpä ostin ratsastussukkia ja "jumpparepun", koska tyhjin käsin ei kuulemma saa messuilta poistua. Lopulta päädyin sovittelemaan kypäriä, ikivanha Halorider ei taida nimittäin enää juurikaan turvallisuusvaatimuksia täyttää. Sovitetuista malleista Back on Trackin EQ3 tuntui omaan päähän sopivimmalta, mutta siinä vaiheessa messuja oikeita kokoja ei enää ollut jäljellä. Viimein heräteostoksena kotiin lähti Equestrian Stockholmin takki, jonka ostamista ehdin kotimatkalla kauhistelemaan moneen kertaan. Onneksi se on kuitenkin niin superkiva, ettei sittenkään taida harmittaa.

Linnea Haukilehto - Hiiden Linkman
Raahasin kameraa reippaasti mukana koko messupäivän, ja räpsin kuvia aikalailla fiiliksen mukaan. Suomenhevosten 100cm -luokka katsottiin kokonaisuudessaan, ja siitä kertyikin eniten kuvia. Kuvat näyttivät kamerassa aika mitäänsanomattomille ja poistelinkin niitä aika paljon jo kameralla. Mun luotto hallikuvia kohtaan ei ole kovin korkealla, koska niin usein käsissä on ollut pelkkää epätarkkaa kohinaa oudoilla väreillä. Messukuvien kanssa kävi kuitenkin paljon paremmin, ja mielessä kävikin jo ajatus lähteä kuvaamaan kisoja kevään aikana johonkin.

Marja Tetri-Rantanen - Niisun Nestori
Viimeisenä ohjelmanumerona katsottiin vielä Henri Ruosteen kouluklinikka, jossa ratsasti Antti Lehtilä. Tältäkin klinikalta odotin aika paljon, ja tällä kertaa omat odotukset täyttyivätkin enemmän. Tykkäsin erityisesti Ruosteen tavasta valmentaa: hän kommentoi ratsukon suorittamista koko ajan, löytäen pientä tai isompaa kehuttavaa kaikesta, ja korosti virheiden olevan olennainen osa treeniä ja rajojen löytämistä. Vaikka klinikan tehtävät olivat kaukana omasta tasosta, siitä sai motivaation lisäksi paljon hyviä oppeja ja muistettavia asioita omaan ratsastukseen. Ja vaikkei kaikkea osaisi kääntää opiksi itselleen, niin onhan rautiaat läsipäät sukilla aina kivannäköisiä katsoa :)

Antti Lehtilä - Le Grand Charmeur

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Raisu ja vasemman laukan vaikeus

Kahden vuoden tauon jälkeen pitkästä aikaa suomenhevosruuna Raisun selässä!

Postauksen kuvat © Anni L.
Ollaan Annin kanssa puhuttu pitkin talvea, että mun pitäis pitkästä aikaa kiivetä kokeilemaan Raisua selästä. Oon käynyt kuvailemassa kaksikkoa ja touhuamassa ruunan kanssa maastakäsin, mutta tuo mun ratsastus on vaan jäänyt ja jäänyt. Viime perjantaina kuitenkin korjattiin tilanne, kun mä hyppäsin selkään ja Anni tuli huutamaan ohjeita ja napsimaan muutaman kuvan. Mun muistikuvat Raisun ratsastettavuudesta olivat tosi hatarat, ja muutenkin peräisin niiltä ajoilta, kun se oli vajaan neljän vuoden ikäinen. Lähdettiinkin siis ihan vaan kokeilemaan, että millainen se on nyt.



Raisulla oli alla noin viikon ratsastustauko ja muutenkin kevyempää, eikä se tuntunutkaan olevan ihan parhaassa terässään. Pientä haparointia aiheutti myös sen satula, joka ei ollut ihan optimaalinen mulle: polvituet tuntuivat tosi oudoilta ja jollain lailla tiellä olevilta, joten napattiin ne irti. Siitä huolimatta olo oli edelleen vähän outo, ja tuntui, etten saa jalkaa kunnolla kiinni. Aloiteltiin niinkin helpolla perusjutulla, kuin suoralla suoraan kulkemisella ja kaarevalla uralla taipumisella. Suuntana oli oikea, eli sekä Raisulle että mulle hankalampi. Ja oli muuten vaikeeta! Tuntui, etten saa hevoseen jalalla mitään otetta, sen keskittyminen lähti herpaantumaan tosi helposti ja mun teki melkein mieli jo luovuttaa. Kun taipuminen sitten sujui edes jotenkin oikeaan kierrokseen, vaihdettiin suuntaa. Simsalabim, Raisu taipui ja toimi huomattavasti paremmin, enkä mäkään ollut enää yhtään niin hukassa. Paljon parannettavaa jäi kyllä vasempaankin suuntaan, mutta oma fiilis parantui kyllä kerta heitolla, kun homma alkoi sittenkin toimia vähän paremmin. 

Käyntityöskentelyn jälkeen otettiin ravia kumpaankin suuntaan. Oikea oli edelleen vaikeampi, mutta hyviä pätkiä saatiin kyllä siihenkin suuntaan. Ravissa haettiin pitkille sivuille vähän reippaampaa ja etenevämpää menoa, ja lyhyille puolestaan heppaa vähän enemmän nippuun. Lisäksi kulmiin otettiin aina voltit tai päätyihin ympyrät, jotta taipuminenkin jatkui kunnolla. Ravin aikana hevoseen tuli kivasti lisää liikettä ja lämpöä, ja käyntikin tuntui ravien jälkeen paljon paremmalta ratsastaa. 



Raisulla on ollut vasemman laukan kanssa vähän ongelmaa jonkun aikaa, sillä poni nostaa aina oikean. Otettiinkin helpompaa oikeaa laukkaa ihan vaan suht reippaassa temmossa kenttää ympäri laukaten. Raisu nostaa laukan tosi nätisti, ja sen laukka on myös tosi tasaista istua. Voimaa sillä ei vielä juuri ole, mutta siitä huolimatta laukka on kolmitahtista ja pyörii hyvin. Koska vasen laukka on ollut aikalailla piilossa, tehtiin vasemmassa kierroksessa eri tehtävää. Anni laittoi meille kavaletin pääty-ympyrälle, ja lähdettiin tulemaan kohti sitä ravissa. Ympyrälle piti taivuttaa reilusti, ja nostaa laukka ennen estettä. Ideana oli, että jos Raisu ei nosta vasenta, se vaihtaa todennäköisesti laukan itse vasemmaksi esteen päällä, josta sitten jatketaan sen ratsastamista ja ponin kehumista. 

Ekalla kerralla tultiin kavaletille ihan vaan ravissa, ja Raisu nosti siitä oikean laukan. Nätisti raviin ja uusi yritys: ennen estettä laukannosto, ja esteen päällä laukka vaihtui vasemmaksi. Hurja kehuminen niin multa kuin Annilta, ja mä jatkoin laukan ratsastamista pitkän sivun loppuun, jossa sitten pyysin sen itse pois. Ponille paljon kehuja ja muutaman ympyrän välikäynnit, jonka jälkeen uusi yritys. Tällä kertaa laukka säilyi oikeana myös esteen jälkeen, joten siirtyminen raviin ja uusi yritys. Raisu nosti oikean laukan ja piti sen esteen jälkeenkin, mutta siitä reilu taivutus ja selkeä vasen pohje, ja laukka vaihtui! Näiden toistojen jälkeen otettiinkin enää vaan loppuravit ja -käynnit, sekä tietysti syötettiin ponille kasa leipää hienoista laukoista. Anni hoki koko loppuajan onnellisuuttaan, ja mullakin oli kyllä tosi hyvä fiilis, niin onnistuneista vasemmista laukoista, kuin koko ratsastuksestakin :)