perjantai 19. tammikuuta 2018

Suitsisoppi ja Horze: alennustakkeja

Välikausitakin puute ja alennusmyynnit oli aika oivallinen kombo: kahta takkia, yhtä fleeceä ja huivia rikkaampana kohti kevättä. 

Postauksen kuvat © Ella R., malliponina tietysti MachoMatti!

Ekana esittelyyn pääsee Suitsisopista ostettu harmaa AriatVolt -takki. Tän kanssa olin niin mainoksen uhri, kun ikinä voi olla :D Suitsisopin facebookissa oli video, jossa takki esiteltiin viimeisenä kappaleena, ja sattumalta sopivassa koossa. Kello oli kuitenkin jo aika paljon, joten ajattelin antaa asian odottaa seuraavaan iltaan. Ennen töitä kuitenkin naputtelin äitille pyynnön tilata takki, ettei se ehdi menemään päivän aikana. Pienten kommellusten kautta oikea takki saatiin tilattua, eikä mennyt kauaa kun se oli mua jo pakettiautomaatissa odottelemassa. 




En oo vielä ehtinyt ratsastaa tää päällä, ja ilmeisesti sitä saadaan hetki odotella tulevien kovien pakkasten takia, mutta tää on varmasti hyvä takki käyttää keväämmälläkin. Näillä kokeiluilla takki vaikuttaa kaikin puolin hyvältä: se on laadukkaan oloinen, kaulus on kivan korkea ja hihat kerrankin tarpeeksi pitkät. Meillä kotona takki näyttää enemmän haalean vihreältä kun harmaalta, tallilla se näytti harmaalta, ja näissä kuvissa taas vihreältä, vaikka ulkona kuulemma kauempaa katsottuna harmaalta. Sinänsä hauskaa, kun koskaan ei tiedä minkä värisenä se näyttäytyy, naurettiin jo että kenties oranssi ensi kerralla? :D





Suitsisopin lisäksi laitoin pitkästä aikaa tilausta Horzelle. Alennusmyynneistä tarttui matkaan mun ekat B Vertigon tuotteet, joista ekana esittelyyn Anitha -takki. Tää on tosi samanlainen kun toi Ariatin takki, mutta jollain tapaa ehkä vielä vähän kivempi mun makuun. Erityisesti tykkään, kun hihoissa on ohuempaa kangasta ja peukaloreijät, nää hihat on nimittäin varmasti tarpeeksi pitkät! Tälläkään en oo vielä kerennyt ratsastamaan, mutta toivottavasti se aika koittaa pian. Talvella näistä ei ehkä oo ulkotakeiksi ellei oo melkein plussaa, mutta veikkaan, että maneesissa nää vois olla kumpikin oikein passeleita jo talvella.





Oon käyttänyt tosi paljon fleeceä, jonka ostin kesällä (esittelypostaus), joten tää Hannah -fleecetakki oli pakko napata pakettiin myös. Malli on vähän löysempi eikä ainakaan tohon B Vertigon takkiin verrattuna istu niin kivasti, mutta toisaalta lämmiketakin alle on hyväkin jäädä ilmaa. Punainen on kivan piristävä väri mun musta-tummansiniseen tallivaatekaappiin ja laadultaakin toi vaikuttaa näin ensivaikutelman perusteella hyvältä :)



Ja viimeisenä vielä Amber -fleecehuivi, joka on siis B Vertigon myöskin. Arvoin aika kauan beigen ja punaisen välillä, mutta lopulta päädyin punaiseen. Ton fleecetakin kanssa tulee ehkä liikaa punaista, mutta esimerkiks ton ulkotakin kanssa tää näyttää kyllä mun mielestä kivalta. Ja on ihan superpehmeä, jos kaula kaipaa lämmikettä tai takin kaulus hankaa, niin tätä voin kyllä suositella jo tän yhden testikerran perusteella!


Ootteko te hyödyntäneet alennusmyynnit, tai muuten vaan löytäneet uusia heppajuttuja lähiaikoina? 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

MachoMatti kärryttelee

Ja hyvin kärrytteleekin.


Ajettiin Sinin kanssa Matilla viime lauantaina, pitkän tauon jälkeen. Mä oon käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kyllä touhuamassa tänkin ponin kanssa vähän kaikennäköistä, mutta ajohommiin se ei oo päässyt sitten viime kesän. Varmuuden vuoksi näytettiin ponille kärryjä ennen kun laitettiin ne kiinni, ja poni ois vaan ollut tuttuun tapaan kyytiin kiipeemässä. Koska penkki kuitenkin kuuluu kuskille, aisojen väli ponille ja mulle jätettiin taluttajan rooli, laitettiin kärryt kiinni ja lähdettiin matkaan. Hallinnan kannalta mulla ei juurikaan ollut roolia, vaan naru sai pysyä aika löysänä. Matti tuntui kuitenkin keskittyvän vähän huonosti töihin, ja kohdisti sen sijaan energiaa narun puremiseen, tai sen yrittämiseen. Ravipätkien jälkeen pidin ponin hetken narussa ja keskityttiin kuuntelemaan kärryjen kolinaa Sinin naputellessa pohjaa jaloillaan. Matti oli vähän säpsynä kärryjen äänistä, joten otettiin niihin totutteluun hetken verran aikaa, ennen kun jatkettiin.

Kun poni tuntui rennolta naputuksen kuuluessa myös liikkuessa, mä irrotin narun ja otin pikkuhiljaa etäisyyttä. Ja Matti toimi ihan kuin ois koko ikänsä tuota hommaa tehnyt! Kun naaman ulottuvilla ei ollut purtavaa, sen kaikki huomio kohdistui työntekoon. Kuten oon aiemminkin tuon kanssa toimiessa huomannut, se on mahdottoman fiksu ja hyvällä asenteella töitä tekevä, kun sen vaan saa siihen oikeaan moodiin. Kärryhommissa se moodi löytyi, kun taluttaja häipyi viereltä.